torstai 22. toukokuuta 2014

Autoa mä katsastan / tahdon saada läpi

Töissä hilluminen aiheuttanut viime aikoina kroonista vapaa-ajan puutetta. Sitä koitan nyt paikata kahden lonkeron voimalla, tietäen että aamulla pitää taas suunnistaa kohti työmaata.

Kävin taas vuosittaisen auton katsastamisen hoitamassa tutulla konttorilla. Tuttu konttoristi-rouva (tai neiti, en ole selvittänyt) ihmetteli että OMAN auton meinaat katsastaa. Totesin kylmästi että pankki omistaa vielä ainakin takaluukun, mutta melkein kokonaan maksettu laitos kuitenkin. Mukana oli tietysti diesel-käyttöisestä autosta tarvittava savutusmittauksen tuloste. Tapana ollut aina tutulta hakea kahvikupillista vastaan lappu ja hyvä niin; dieselin savutusmittaus maksaa kyseisellä konttorilla 25€! 
Niille jotka eivät tiedä miten kyseinen mittaus suoritetaan niin tässä nopea briiffaus: 
- Letku pakoputkeen
- Mittari kertoo koska polkaistaan kaasu pohjaan
- Mittari kertoo oliko hyvä

Voi ristus. 

Mittaukseen menee noin minuutti. Päivän rahan säästö vinkki: Hommatkaa joku tuttu joka tekee nuo päästömittaukset vaikka sillä kahvipalkalla tai lupaatte vaikka ison kaljan tarjota paikallisessa joskus.
Muuten katsastus maksoi vaivattomat 29€, pienellä tuttu-naama-alennuksella sai kympin pois.

Siltikin kun miettii että katsastus-henkilö vietti auton kimpussa noin 10minuuttia, se tekee tuntihinnaksi vaatimattomat 174euroa tai jos ottaa bensa-auton päästöt, OBD:t yms herkut niin aikaa menee vartti, joten tunti maksaa 256€.

Ja kaiken tämän riiston keskellä terot valittaa netin keskustelupalstoilla miten jakohihnan vaihto maksaa 200€ + osat. Siinä pitää sentään osata jotain konkreettista ja aikaa menee 2-3 tuntia. 
Aivan loistavaa että tulossa oleva katsastus uudistus helpottaa katsastajaksi pääsemistä, joten se koulutettu apina joka on ennen ajanut kontteja satamasta voi siirtyä koputtelemaan ruosteita ooppeleiden pohjista ja tutkimaan madallusjousien vaikutusta auton korkeuteen. Kyllä, kaikki ooppelit ovat ruosteessa ja madallusjousien tarkoitus on todellakin saattaa ajoneuvo lähemmäs isänmaata.


Kiitos tästä. Kehut autosta. Yli vuosi taas aikaa ajella tuolla eurooppalaisen autoteollisuuden helmellä.

Intoa ja ajatuksia kirjoituksista löytyy liikaakin, joten hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. Parhaan idean saanut saa hakea katsastuskonttorilta kahvin ja piparin minun piikkiin.


Loppukevennyksenä kuva virolaisesta kuorma-autojen hautausmaasta. Ei paljon savutusmittaukset noita koneita ahdista...

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Puhumisen jalo taito


Palvelusta ja käyttäytyisestä on tullut paljon luettua eri lähteistä. Olen tullut siihen lopputulokseen että tietyt ihmiset käyttäytyy samalla tavalla jos vastassa on: koiranpentu, ihmislapsi, vanhus tai asiakas.

Kaikki tietävät sen lässyttävän puhetyylin mitä käytetään edellä mainituille.

Se koiranpentu ei sitä puhetta ymmärrä, joten ihan sama mitä sille sanoo.
Ihmislapsi ymmärtää sen puheen ilman lässytystä ja jatkuvaa paapomista.
Vanhus ymmärtää myös sen puheen ihan normaalisti puhuttuna, hieman ehkä joutuu puhumaan kovempaa johtuen iän huonontamasta kuulosta, mutta kuitenkin.

Mutta miksi asiakkaalle pitää puhua kuin edellä mainituille? Jos ihmisellä on auto, todennäköisesti omistaa myös sitä ajamaan oikeuttavan lisenssin ja itse ainakin jouduin käymään lääkärintarkastuksessa ja autokoulussa saadakseni mokoman muoviläpyskän. Väittäisin että jos ihmisellä on vaikeuksia ymmärtää normaalia puhetta, ei hänellä ole kauhean hyviä mahdollisuuksia saada ajokorttiakaan. Joten lopetataan kaikki se ylimääräinen lässytys. Jookosta? Käviskö se sulle?

Puhutaan suomea (tai muuta molempien osapuolten osaamaa kieltä) ja ihan normaalisti. 

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Palveluissa on eroja, niin kuin on sinapeissakin

Kevyen ja raskaan autokaluston toimipisteissä asioineena, ihmetyttää kuinka vaikeaa voi olla palvelu tai parhaimmillaan kuinka helppoa se on.

Perustuu täysin tositapahtumiin.

Työnantajani omistama saksalainen kansanpakettiauto oli huollossa. Soitto tuli, auto kunnossa ja valmiina arjen haasteisiin. Minä reippaana hakemaan, tervehdin huoltoneuvojaa (kravattisolmu taisi olla minunlaisen t-paitaa käyttävän tekemä), vastauksena tuijotus... Totesin että meidän armas sotaratsu on kuulemma valmiina, että avaimet kiitos ja laskun osoitteen tiedättekin. Murahdus, avaimien ojennus ja monotonisella äänellä: Siitä on kytkin loppu. Asia selvä, ette sitten vaihtaneet? Ei me viittitty kun siinä on vielä hiukan pintaa. Lohduttaa pirusti kun se pinta loppuu ja olisi kiire johonkin. Onneksi on liikkumisturvat ja kaikki, niin no worries. Tuli mieleeni että voisin ottaa varapolttimoita autoon, yli kolme kuukautta kestävää H7-polttimoa ei ole vielä tähän saksalaiseen sotaratsuun kehitettykään. 
Ukkeli passitti minut varaosatiskille. Minä siinä sitten odottelin (on muuten mukava odottaa kun siitä saa palkkaa) kymmenen minuutin jälkeen totesin saavani polttimoita muualtakin.

Tapahtumaketju mitä seurasin kymmenen minuuttia:
- Pappa hakee autonsa huollosta
- Papparainen haluaa kannullisen lasinpesunestettä mukaan
- Herra ohjataan työnvastaanottajan edestä varaosatiskille
- Pappa selittää haluamansa asian ja toteaa että laitetaan samaan kun auton huolto
- Eipä onnistukkaan niin helposti, vaan pitää tehdä kaksi eri lappua ja kauhea sählääminen
- Papparainen siirtyy Neiti Näpsän näköisen vanhan piian eteen suorittamaan maksua
- Herrasmiehellä onkin käteistä, pitää hakea vaihtorahaa
- Viimein papparainen saa asiansa toimitettua ja minä päätän lähteä samalla oven avauksella
- Pidin herralle ovea auki, sain kiitoksen ja hyvän mielen
Tuntuu että joissain liikkeissä asioiden vaikeaksi tekeminen on päämäärä, saavat ainakin työllistettyä itsensä. Ei koske pelkästään autoliikkeita, btw.

Toinen tapahtumaketju. Paikkana isompien autojen korjaamo ja työpaikan vähän isomman auton hakeminen huollosta. Sivusta seurasin tätäkin, koska kaakao oli hyvää ja olin töissä.
- Asiakas saapuu ja kertoo että soitettiin että auto ABC-123 olisi kunnossa
- Kauluspaitainen ojentaa avaimet, toteaa että kaikki kunnossa.
- Asiakas saa idean ottaa leluauton pojalle
- Sama heppu käy varastossa, ojentaa auton ja kysyy oliko muuta.
- Ei ole muuta. Huolto laskulla ja autokaupat käteisellä
- Edelleen sama sankari tekee laput, rahastaa ja toivottaa turvallisia kilometrejä nuoremmalle polvelle
- Kiitti ja hei

Koko toimitukseen meni aikaa noin minuutti. Yksi mies teki kaiken, palvelu oli hyvää ja asiakas ei joutunut hyppimään luukulta toiselle. 
On näitä hyviä ja ei-niin-hyviä paikkoja joka puolella, mutta tuo nyt osui hyvään saumaan.

Ja sinapeista... Lähdin tarkastamaan mökkirannan tilannetta ja otin kertakäyttögrillin sekä makkaraa mukaan. Kevään ensi makkara, sinapilla, ulkona. Nam.



torstai 10. huhtikuuta 2014

Ne mustat ja pyöreät osa 2

Koitin miettiä ammatteja joissa työsuoritus pääsääntöisesti tehdään niin että asiakas on reppuselässä. 
Mieleen tuli parturit, hammaslääkärit ja muut ihmisiä hoitavat puoskarit. Mutta että tuota... He korjaavat ihmistä, niin silloin läsnäolo auttaa toimitusta kummasti. 

Se aikaisemmin mainitsemani televisio. Ostin kyseisen keksinnön Expertiltä, joten minähän raahasin sen sinne kun se hajosi. Ystävällisesti he ottivat sen vastaan ja veivät takahuoneeseen, lupasivat toimittaa korjaukseen. Alahuuli väpättäen, ajatuksissa vain ettei näe Suomen Surkeimman Kuskin uusinta jaksoa, lähdin takaisin autolle. Sieltä se sitten lähti huoltoliikkeeseen, josta se lähti toiseen huoltoliikkeeseen, johon se jäikin koska ei tullut kuntoon. Sain Expertiltä uuden vastaavan laitteen ja vähän harmitti etten päässyt huoltoliikkeeseen seisomaan selän taakse kertomaan (omasta mielestäni) hyviä juttuja. 

Tällä alustuksella päästään takaisin sinne rengaskauppaan.

Näin minä sen tein: 
1 Ajoin pihaan
2 Annoin avaimet
3 Join kahvia
4 Maksoin 
5 Poistuin auringonlaskuun laulaen

Siinä kohtalaisen pahaa automaattikahvia hörppiessä katselin noin samanikäisen lippalakkipäisen, Toyota Soarerin omistajan toimia. Rengasasentaja ajoi autoa sisälle, ei kuulemma saa ajaa nosturille, koska lasikuitu helmat ottaa kiinni. Ei muuta kuin tasalattialle ja sovittamaan tunkkia tukivarren alle. Fillari irti ja rengaskonetta kohti. Siihen vanteeseen ei kuulemma saa koskea likaiset hanskat kädessä, siihen tulee naarmuja. Sitä vannetta ei myöskään saa kiinnittää siihen koneeseen, koska siitä voi tulla jälki takapuolelle. Sitä vannetta ei saa uuden renkaan asentamisen yhteydessä rasvata, koska on ikävä pestä pois. Kokoajan tietysti noin sukuelimen mitan päässä asentajan selkäpuolella.

Jos ne vanteet on tehtaan jäljiltä, niin ne kyllä kestää koskea hanskat kädessä. Jos ne on jälkeenpäin maalatut, niin säästi varmasti kuluissa ja maalasi Bilteman kilikoli maalilla parkkipaikalla, koska kunnon maalari saa sellaisen pinnan, että uskaltaa koskea hanskoilla ja pestä harjalla. Se rasva on hyvin liukeneva luonnontuote, sekä välttämätön liukaste kumin asentamiseen. Jos et tiedä kuinka vaikeaa kumia on saada kuivana sisään, niin voi voi. Sen lisäksi sen renkaan irroittaminen vanteelta lattialla painien on lähes mahdotonta.

Siellä on kausiapulaisia, koulua käyviä tulevia veronmaksajia, keväisin ja syksyisin. Silloin kun itse olin siellä sain juuri vaihdella peltivanteella olevia renkaita. Vastuunsa kantavassa rengasliikkeessä kaikki tietävät mitä maksaa jos joku menee vituiksi, joten yleensä spesiaalimmat hommat tekee joku hieman kokeneempi. Kaiken lisäksi se asiakkaan kylmä tuijotus saa nuoren kädet vähän haparoimaan ja voi sattua vahinkoja.

Tämä ei ole puolustuspuhe ammattitaidottomien ihmisten puolesta, vaan vetoomus niiden puolesta jotka yrittävät tehdä työnsä kunnolla. 
Annathan työrauhan. 
En minäkään istu sinun toimistossasi arvostelemassa tekemisiäsi.

Pal..pa...pa...pavelu....ei...pa....palv... Ei pysty.

Tästä kertomuksesta sain innostuksen. Taas. Anteeksi. Olen helposti provosoituva.

Aivan käsittämätön tarina ja haluaisin huutaa ettei tuollainen ole mahdollista. Valitettavasti vastaavia tilanteita tullut todistettua useastikkin. 

"Ei kuulu mun toimenkuvaan!"
"Mulla loppu työaika just!"

Näistä saisi kirjan aikaiseksi. Itse olen niin tyhmä että aamulla saatan päästää asiakkaan ennen virallista aukeamisaikaa sisälle vesisateesta ja ohjaan ottamaan kupin kahvia. Ystävällisesti pyydän odottamaan hetken että saan mahtavan Windows-pohjaisen työasemani tulille ja löydän kyseisen asiakkaan ajanvarauksen käsiini. Valitettavasti se ei löydy tiedoilla: "mä soitin eilen jollekin jossakin" tai "no mulla olis toi auto tossa. "
Muistan aika paljon asioita, mutta en pyri muistamaan ulkoa kaikkea ja varsinkin se että menee vaikka mersuliikkeeseen ja kertoo tuoneensa mersun sadantonnin huoltoon ei kauheasti valaise juuri aamukahviaan hörppivää vastapuolta. 

Iltapäivä tai ilta, riippuen putiikista, jolloin paja menee kiinni. Jos hyökkäät viittä vaille ovesta ja tarvit vaikka pyyhkijän sulat autoosi, niin aivan varmasti tulen laittamaan ne myös paikalleen. 
Rahat pois ja hyvää loppupäivää, tyytyväinen asiakas lähtee pihasta. Näin minulle on asiakaspalvelua joskus opetettu.
Jos tulet viittä vaille ovesta sisään, alat tutkimaan varaosahenkilöstön toimesta hienosti sisustettua myymälää ja alat kyselemään että saisiko tätä naisten napapaitaa XXX ällänä, niin suhtautuminen saattaa hiukan olla negatiivis-sävytteinen. Minullakin on elämä, tai siis avopuoliso on ainakin sitä mieltä että on kiva tavata muutenkin kuin jouluna ja öisin.
Laitetaan ne autot kuntoon, niitä rättejä saa halvemmalla kun tilaa vaikka netistä.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ne mustat ja pyöreät

Renkaiden vaihto, tuo kaksi kertaa vuodessa vastaan tuleva ja aina niin riemastuttava tapahtuma.
Jälleen kerran nettikeskustelut ja oman elämän törmäykset saivat sormet syyhyämään näppäimistölle.

Renkaiden hankinta

Allekirjoittaneen kehonsiirtovälineen mustat ja pyöreät eivät olleetkaan niin hyvässä kunnossa kuin muistin. Muistin samalla syksyisen ajatuksen: Kyllä ne nyt vielä yhden kesän menee. Menisihän ne, jos antaisi auton olla tuolla parkkipaikalla. Mutta kun töihinkin pitää päästä ja sinne ei bussilla siihen aikaan pääse kun palkkaa maksava taho tahtoo minun olevan siellä.

Joten Tekniikan Maailman ja Tuulilasin keväiset rengastesti numerot käteen. Hetken tutkimisen jälkeen opein että vain parhaat renkaat käyvät, hiukankin huonommat lähes tappavat ohikulkijat parkkipaikalla. Niin paljon niitä haukutaan lehdissä. Kuinkahan moni Pertti Perusautoilija oikeasti tarvitsee ne EfficientSuperSportPilotPremiumContactYybervitunmahtavat kesäkumit siihen Corollaan? Onhan se lohduttava tieto että jos pitää satasen vauhdissa alkaa suorittamaan väistöliikkeitä niin renkaista suoritus ei tule olemaan kiinni. Sen Corollan alusta ja Pertin kädet ulosmittaa kyllä parhaimmatkin renkaat. 

Paikallisia rengasliikkeitä kierrellessä tulin huomanneeksi kuinka kuluttajaa koijataan sielläkin. Itse määrittelin haluamani renkaat: Hiljaiset, ei uusiorenkaat, valmistusmaa jossain euroopan suunnalla, eikä mitkään sulaa kultaa olevat nokialaiset. Löysinkin mukavat kumit sopuhinnalla. 

Kävin vähän koeajamassa tänään noita "hengenvaarallisia" renkaita sopivalla suurella asfalttialueella. Oma kulkuneuvoni on hieman sporttisemmalla alustalla varustettu kottero ja kuljettaja on joskus opetellut ajamaan muutakin kuin niitä kolmea partakarvaa. Lähtökohdat oli siis loistavat (vakuutusyhtiötä ajatellen) keväisellä rengastestille. 
Kyllähän sen auton sai käsistä lähtemään, mutta siihen tarvittavilla nopeuksilla ja muillakin ajosuorituksilla lähtisi kyllä lisenssikin aika hätäisesti.

Eli rohkeasti katsomaan niitä keskihintaisiakin renkaita. Meluluokitus kertoo paljon renkaan hiljaisuudesta ja loppujen lopuksi se on ihan sama maksaako se kumi 70 vai 250euroa, siihen se työmatkan asfalttiin kuluu ihan samalla tavalla. 
Itse maksoin 18 tuumaisista BF Goodricheista hiukan päälle 500€, vastaavan kokoiset Nokialaiset olisi saanut tonnilla. Tällä huonojen renkaiden ostolla säästetyllä viisisatasella ajattelin lähteä Kanarialle ensi talvena. Lämmittää hiukan enemmän kuin tonnin renkaat aamuruuhkassa.

Jatketaan rengasliikkeiden toiminnasta seuraavaksi. Siellähän sitä vasta hauskaa olikin. Itsekin joskus kiireapulaisena olleena... 

Lampun vaihdon sietämätön helppous

Allekirjoittaneella tuntuu olevan ihan liikaa aikaa tähän. Parempi puolisko töissä ja itse vietän a-luokan talvilomaa kotona, yksin.

Huomasin keskustelun liittyen xenon valoihin ja varsinkin niiden polttimoiden vaihtoon. Joku ihmetteli suureen ääneen sitä että se polttimo maksaa, sen vaihtaminen maksaa ja miksi asentajalla oli suojalasit päässä ja hanskat kädessä. Huomion arvoista oli että se aiheutti naurua että asentaja käytti suojalaseja ja hanskoja. Hyvä siinä on naureskella vieressä ...tana.

Pitää siis tähänkin tarttua ja avata asiaa hieman täältä "toiselta" puolelta.

Xenon valot ovat verrattain uusi keksintö. Siksi ne maksaa rahaa. Halogeenikin oli joskus uusi ja se oli silloin kallis verrattuna hehkulamppuun. Mitä enemmän niitä ostetaan, sitä vähemmän ne maksaa. Jo ihan muutaman vuoden aikana xenon polttimon hinta oli ensin melkein 200€ ja tänä päivänä se sama tuikku maksaa noin 50€. 

Jos kerran ostit auton missä on ne valot, niin älä valita. Ovat kuitenkin sinunkin (kuten minunkin) mielestä hyvät valot.

Ne hanskat ja suojalasit... Tämä irvileuka oli sitä mieltä että siksi se lampun vaihto maksaa kun pitää oikein suojavarusteet pukea. 

Xenon polttimon sisällä on korkeassa paineessa olevaa kaasua, jos lasi menee rikki niin sirpaleita on koko maailma täysi. Jokainen joka joskus pienenä on rikkonut loisteputken tietää kuinka kauhean kiva ääni siitä kuuluu, kun paineenalainen kaasu purkautuu.
Jos ei lampunvaihtajalla ole suojavarusteita ja jotain sattuu, niin kyseinen puupää ei saa sairausajalta korvausta, koska on omaa huolimattomuuttaan edesauttanut tapaturman syntyä. Samalla logiikalla voisi kysyä että miksi laivassa on pelastuslautat, ei se ennenkään ole uponnut. 

Jos ei itsellä ole työkaluja, aikaa tai taitoa vaihtaa palanutta lamppua, niin silloin siitä pitää maksaa jollekin joka sen tekee. 

Siihen tämä maailma perustuu, yhdellä on tarve, toinen osaa sen täyttää ja raha vaihdetaan palveluun. 
Yleensä raha. 
Joissain ammateissa kuulemma voi törmätä muihinkin vaihdon välineisiin, mutta näissä hommissa se on hieman harvinaisempaa ja joutuu tyytymään rahaan.

PS. Vaikka autonvalmistaja tai korjaamo ei antaisi muuta kuin vuoden takuun, niin esimerkiksi Philipsin xenon polttimoissa on kahden vuoden takuu.